Japanin kiertomatka 2018

 

Ti 24.04.   Taas mennään

 Finnairin lentolaivaston ylpeys Airbus A350 kantoi meidät Helsingistä yön aikana Tokioon Naritan lentokentälle. Olimme ilmoittautuneet Albatrossin yhdeksän päivän Japanin kiertomatkalle. Porukkaamme kuului 22 henkeä, jotka saapuivat Japanin aamuun sangen unisina: siirtyminen kuuden aikavyöhykkeen yli itään vei nukkuma-ajasta 6 tuntia.. Naritassa meidät otti vastaan suomalainen matkanjohtajamme Mikael. Bussimatkalla hotellille hän aloitti puheensa: Matkan nimi on siis Japani – Auringon valtakunta. Sateen ropistessa bussin kattoon tämä herätti matkalaisten keskuudessa vaisua hilpeyttä.

Ke 25.04.   Shintotemppeli

Sade jäi ainoaksi lomaviikollamme , sää poutaantui jo puolilta päivin ja siitä lähtien meitä suosi aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden lämmin sää: päivisin 22 – 29 astetta. Ainoastaan lentokenttämatkat tehtiin bussilla, muuten liikuttiin yleisillä kulkuneuvoilla: junilla, metrolla ja takseilla. Jätettyämme matkalaukut Ikebukuron kaupunginosan Metropolitan-hotelliin lähdimme matkanjärjestäjän tarjoamalle lounaalle saamaan ensi kosketusta japanilaiseen ruokakulttuuriin. Asenteeni on sangen huono eksoottisten pöperöiden suhteen, syömäpuikoista puhumattakaan. Saimme sentään halutessamme käyttöön veitsen ja haarukan. Pöytään tuotiin raakaa lihaa ja pienissä kupposissa omituisia paikallisia rikkaruohoja ja merileväkeittoa, lusikkaa ei. Liha piti itse kypsentää pöydässä olevilla pienoisgrilleillä. Aloin jo kysellä, olisiko lähettyvillä McDonalds’ia. Riisiäkin onneksi sai ja liha oli kelvollista, ettei ihan nälkäiseksi jäänyt. Lounaan jälkeen lähdimme paikallisjunalla kohti Harajukun asemaa. Sen läheltä löytyi vanha metsä keskeltä Tokiota ja metsästä Japanin suurin shintotemppeli Meiji Jingu. Mikael kertoi Japanin uskonnoista: Shintolaisuus on alkuperäinen japanilainen lähellä luontoa oleva valtauskonto. Shintolaisille temppeliä ympäröivä luonto on pyhä, ihmisten tekemät rakennukset eivät ole niinkään tärkeitä. Jumalia on heillä useita miljoonia, mutta ne eivät halua neuvoa tarkemmin ihmistä, kuinka elää. Ne eivät kyttää ihmisyksilöiden pukeutumista, syömistä eikä rakastelua, niitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Kun tullaan temppeliin rukoilemaan, soitetaan kelloa tai taputetaan käsiä, että henget huomaavat tulla kuuntelulle. Shintolaiset eivät pahastu, jos joku muunuskoinen rukoilee heidän temppelissään omaa jumalaansa; kun jumalia on kahdeksan miljoonan kieppeillä, kyllä yksi lisää aina joukon jatkoksi mahtuu. Toinen Japanissa sijaa saanut uskonto on ulkoa tuotu buddhalaisuus. Osa japanilaisen elämän kulkuun kuuluvista rituaaleista on buddhalaisia, osa shintolaisia, eikä japanilainen itse välttämättä osaa sanoa, kumpaa uskontoa hän kannattaa. Tällaisen kulttuurin kyllästämässä ympäristössä kristittyjen lähetystyö ei ole tuottanut juurikaan tulosta. Lähetyssaarnaajaksi Japaniin tuli Lieksasta myös Martti Turunen. Hän ei saanut ketään käännytetyksi, mutta päätti itse ruveta oikeaksi japanilaiseksi. Japanin kansalaisuuden saaminen on ei-syntyperäiselle lähes mahdotonta, mutta Martti oli sinnikäs ja sai sen. Hän erosi suomalaisesta perheestään, otti japanilaisen nimen Marutei Tsurunen ja japanilaisen vaimon. Vielä enemmän sitkeyttä hän tarvitsi pyrkiessään ja lopulta päästessään Japanin parlamenttiin ensimmäisenä ja ainoana ulkomaalaissyntyisenä ikinä.

Illalla oli Albatrossin tarjoama ateria perinteisessä japanilaisessa ravintolassa. Shintotemppeliin oli saanut mennä kengät jalassa, mutta tässä ravintolassa oli kengät riisuttava eteiseen. Pöytään kannettiin yksi kerrallaan pieniä määriä erilaisia ruokalajeja, jotka itse asiassa olivat aika hyviä, lootuksenjuuri mukaan lukien. Sakeakin maistettiin. Se oli pahaa.

To 26.04.   Keisarillinen palatsi

 Tänään ajettiin metrolla maailman suurimmalle kalatorille Tsukiji nimeltään. Itsekin pääsemme sen lähellä maistelemaan taatusti tuoretta sushia. Sitten vierailemme luksustuotteiden ostosalueella Ginzassa. Siellä tonttimaa on ehkä maailman kalleinta: 80-luvulla , kun tonttien hintakupla oli pahimmillaan, vastasi lähettyvillä sijaitsevan Keisarillisen palatsin hulppean tontin hinta laskennallisesti koko Kalifornian arvoa. Keisarilliselle palatsille seuraavaksi suuntaammekin. Sisälle sinne emme pääse emmekä edes kovin lähelle. Vielä tutustumme omituisen uruguaylaisen arkkitehdin suunnittelemaan kongressipalatsiin Tokyo International Forumiin.

Ennen paluuta hotellille menemme katsomaan maailman vilkkainta jalankulkuristeystä Shinjukuun.

Ihmisvilinä on tosiaan valtava. Saamme hieman omaa aikaa kierrellä paikkoja. Kun oma aika loppuu, joukostamme puuttuukin kaksi. Yritän lohduttaa Mikaelia, että kymmenen prosentin hävikki näissä olosuhteissa on ihan kohtuullinen. Olemme jo lähdössä pois, kun kadonneet lampaat ilmestyvät: he olivat käsittäneet tapaamisajan väärin.

Pe 27.04.   Odaiba

Koko päivä omaa aikaa Tokiossa. Meillä on Albatrossin puolesta käytössämme junalippu, jolla saa matkustaa viikon ajan Japanin rautateillä niin paljon kuin kerkiää. Asukkaita Suur-Tokiossa on noin 36 miljoonaa. Tokion metrokartta muistuttaakin pilvenpiirtäjän sähkökaaviota, lisäksi on maan päällä kulkevia paikallisjunia. Ettei asia olisi turhan helppo, on osa metrolinjoista eri firman operoimia kuin useimmat, eivätkä samat liput aina käy.

Tokiossa kaduilla ei ole nimiä suurimpia läpikulkukatuja lukuun ottamatta. Kartoissa ei pohjoinen ole yläreunassa, vaan missä sattuu. Suunnista siinä sitten.

Ajamme Yamanote-paikallisjunalla etelään ja käymme kävelemässä Omotesandon ostosalueella.

Jatkamme sitten paikallisjunalla Shimbashin asemalle, missä meillä on junan vaihto Odaiban suuntaan Yurikamome-radalle. Koska kyseessä on eri firman omistama rata, ei sinne ole opasteita Japanin rautateiden laiturialueelta, ja olemme ymmällä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Silloin luoksemme tulee kaunis nuori japanilaisnainen, joka ei ainoastaan neuvo vaan lähtee opastamaan meitä oikeaan suuntaan. Japanissa alkuasukkaat ovat erityisen ystävällismielisiä ja kohteliaita.

Varkaitakaan ei tarvitse pelätä, toisen omaisuuden pölliminen ei niistä vaan ole kohteliasta.

Ostamme siis liput automaatista ja ajamme junalla korkealla sillalla meren yllä näköaloista nauttien Odaiban merelliselle turistialueelle. Tällä kertaa tosin kierrämme alueen museot kaukaa ja käymme ajamassa isossa maailmanpyörässä, mistä maisemia on lisää nähtävissä. Kävelemme alueen rantapuistossa. Kun istahdamme penkille lepäämään, tulee kolme vapaaehtoista turistiopasta kanssamme juttelemaan. Shimbashiin palattuamme emme palaa samaa reittiä hotellille, vaan jatkamme silmukan muotoista Yamanote-rataa eteenpäin kiertäen näin täyden lenkin.

La 28.04.   Luotijuna

Aamulla käymme vielä Shibuyassa katsomassa maisemia Tokion yli 200 metrisen kunnantalon katolta. Shibuyan asemalla on patsas uskollisen Hachico-koiran muistoksi. Uskollinen koira tuli aina isäntäänsä vastaan asemalle töiden jälkeen, ja jatkoi sitä vuosia vielä isäntänsä kuoltua. Tarinasta on tehty Hollywood-elokuvakin: Tarina uskollisuudesta. Puolilta päivin ajamme paikallisjunalla Tokion päärautatieasemalle ja nousemme siellä luotijunaan, jonka huippunopeus on yli 300 km/t. Japanilainen nimitys luotijunalle on Shinkansen. Sillä lähes 500 km matka Kiotoon taittuu nopsasti. Junan ikkunasta ihailemme lumipeitteistä Fuji-vuorta. Kiotossa jatkamme metrolla Monterey-hotelliin. Puolentoista miljoonan asukkaan Kioto tuntuu Tokion jälkeen pieneltä ja rauhalliselta.

Illalla lähdemme vielä kävelemään Nishikin ruokamarkkinoille ja sieltä edelleen vanhaan Gion’in kaupunginosaan . Tänne sijoittuvat tapahtumat suomennetussakin kirjassa: Geishan muistelmat. Täällä geishoja edelleen työskentelee teehuoneissa. Ne ovat yksityisklubeja, eikä turisteilla niihin ole pääsyä. 60-luvulla Brita Koivunen lauloi: Olen geisha Kioton , enkä itkeä saa, en saa olla onneton, muille lohtua jaan …

Täsmennetään vielä, että geisha on koulutettu ja arvostettu viihdetaiteilija, ei prostituoitu.

Su 29.04.   Kultapaviljonki

Tutustumme monipuolisesti Kiotoon, Japanin entiseen pääkaupunkiin. Täällä on 1600 buddhalaista ja 270 shintopyhäkköä.

Aluksi siirrymme Arashiyaman rauhalliseen kaupunginosaan ja tutustumme Tenryun temppelin hienoon puutarhaan ja bambumetsään. Täällä teemme pienen polkupyöräretken laitakaupungilla ja maaseudulla. Se on virkistävää vaihtelua Tokion kiihkeään tungokseen. Sitten tutustumme Shogunin linnaan Nijossa ja viimeiseksi Kultaiseen paviljonkiin viehättävän lammen rannalla.

Paviljonki on oikeasti päällystetty lehtikullalla.

Ma 30.04.   Hiroshima

 Aamulla nousemme Kioton asemalta luotijunaan ja teemme kokopäiväretken Hiroshimaan.

Siellä aamupäivällä katselemme Hiroshiman atomipommin uhrien muistoksi pystytettyjä muistomerkkejä, puistoja ja museoita. Iltapäivällä siirrymme takseja, paikallisjunaa ja lauttaa käyttäen Miyajiman temppelisaarelle. Se on suosittu paikallinen ulkoilualue, missä temppelin lisäksi on markkinapaikka ja temppelin takana oleville vuorille nousevia luontopolkuja. Siellä mekin Arjan kanssa kävelimme kuunnellen vuoripurojen solinaa ja syöttäen kädestä pähkinöitä saaren kesyille peuroille. Illallinen nautittiin Hiroshiman rautatieaseman monipuolisessa ravintolakeskuksessa. Arja bongasi siellä suuressa tavaratalossa naistenvaateosaston nimeltä ”Ehkä Söpö” . Suomalaista vaikutusta ehkä. Kiotoon palattiin myöhään illalla.

Ti 01.05.   Inari

 Aamulla siirryimme metrolla ja paikallisjunalla Naran kaupungin rajalle Inarin temppelialueelle. Inari on shintolaisjumalista suosituin, ja tämä on tärkein sille omistettu temppeli.

Temppelin takana olevalle vuorelle nousee luontopolkuja, joihin on tehty hyvät kiviportaat. Polkujen varteen oli pystytetty Inari-jumalan suosiota tavoitellen tuhansia punaisia portteja. Niitä oli vieri vieressä, niin että polku näyttää eteenpäin katsoessa kulkevan punaisessa tunnelissa.

Nousimme porukalla rinnettä jonkin matkaa. Muiden kääntyessä takaisin minä ja Arja jatkoimme eteenpäin huipulle tehden siellä vajaan tunnin lisälenkin. Kaikille, jotka haluavat mennä kesällä Inariin ilman että joutuvat sääskien elävältä syömäksi, suosittelemme tulemista tänne Kiotoon. Loppupäivä oli omaa vapaa-aikaa, joten junailimme sieltä omaan tahtiin hotellille päin. Oli matkan lämpimin päivä, joten kävelimme Kioton keisarillisen palatsin puistoon kirjoittelemaan postikortteja. Aurinko paistoi, ja vappusää oli kovin erilainen kuin Suomessa.

Illalla oli vielä Albatrossin tarjoama läksiäisillallinen. Arja oli tähän mennessä jo oppinut jotenkuten syömään puikoilla. Mikael saa ansaitut kiitokset asiantuntemuksestaan ja selkeästä ja rauhallisesta puheilmaisustaan.

Ke 02.05.   Osaka

 Matkan toinen ja viimeinen bussiajelu vie meidät Kansain lentokentälle Osakaan.

Aamu on pilvinen, sateet ovat tulossa.

Vielä muutama seikka japanilaisista: Vaikka yhteiskunta on pitkälle teknistynyt, maksaessaan japanilaiset käyttävät käteistä, eivätkä maksukortit läheskään kaikkialla kelpaa. Matkailijan kannalta on mukavaa, ettei juomarahoja ole tapana antaa. Hinnoista ei myöskään tingitä, ne ovat mitä ovat. Japanilaiset ovat kiireisiä, lounas usein ostetaan valmiissa paketissa ja syödään junassa. Japanilaiset myös sujuvasti nukkuvat lyhyilläkin junamatkoilla. Töissä pukeutuminen on arvokasta, sekä miehet että naiset käyttävät tummaa pukua.

Lento Siperian yli Helsinkiin kestää kymmenen tuntia, eikä onneksi mitään mieleen jäävää tapahdu.