Amerikan itärannikon kiertomatka

Amerikan itärannikon kiertomatka 4.5.–12.5.2014  Tuomo Toikka

Philadelphia_6

Su 04.05. Heathrow
Olemme ilmoittautuneet tanskalaistaustaisen Albatros-matkatoimiston järjestämälle  Amerikan Itärannikon kiertomatkalle. Helsingin lentoasemalla tapaamme  matkaoppaamme Riitta Sutelan. Hänen laumaansa kuuluu 33 enimmäkseen  kunnioitettavan iän saavuttanutta matkalaista.
Emme ole ennen käyneet noilla seuduilla. Pikku hiljaa selviää, ettei ole käynyt  Albatrossikaan; kyseessä on ensimmäinen Suomesta tehtävä tällainen matka.  Tosin muista pohjoismaista on vastaavia matkoja järjestetty.
Riitta hoitaa hommaa freelancerina. Hän on vanha ammattilainen, joka ei ensimmäisellä  matkalla voi tietää kaikkea, mutta ottaa tehokkaasti asiat selville.

British Airways vie meidät ensin Lontooseen. Heathrow’ssa on siirryttävä  terminaalista 3 terminaaliin 5, johon käytettävissä oleva puolitoista tuntia pitäisi riittää.
Mutta Heathrow on jostain syystä ruuhkautunut, ja katastrofin tuoksu leijuu ilmassa.  Siirtymiseen tarvitaan pitkien kävelytaipaleiden lisäksi sekä busseja että junaa;
välillä jonotetaan turvatarkastukseen ja passien tarkastukseen.
Porukka hajoaa, kun emme mahdu samaan bussiin. Ekan bussin väki jatkaa ilman opasta  eteenpäin; Riitta jää johtamaan jälkeenjääneiden joukkoa.  Riitta on hyvä etuilija ja pian ohitamme jonoihin juuttuneet ekan bussin ihmiset.
Toivottavasti he huomasivat meidät ja lähtivät peesiin.
Emme aivan ehdi ajoissa lähtöportille, mutta lento ei paljoakaan viivästy meidän takiamme,  ja ihmeekseni Riitta saa laumansa täysilukuisena mukaan jatkolennolle.

Laskeudumme Newarkin kentälle New Jerseyn puolelle vain 13 km Manhattanilta.  Tullissa meidät valokuvataan ja otetaan sormenjäljet.  Vaikka olemme istuneet lentokoneessa lähes 10 tuntia, päivä on vielä nuori, sillä  olemme siirtyneet seitsemän aikavyöhykettä länteen.
Majoitumme aivan Manhattanin keskustaan Pennsylvania-hotelliin.
Kadun vastapäisellä puolella on yksi maailman kuuluisimmista urheiluareenoista:  Madison Square Garden; kulman takana on Empire State Building ja toisen kulman takana maailman toiseksi suurin tavaratalo Macy’s.
Sinne menemme jo ensimmäisenä iltana ja Arja suorittaa muutamia onnistuneita  vaatehankintoja.

Ma 05.05. New York
New_York_1

Aamulla lähdemme bussilla kiertoajelulle, jonne tulee Riitan lisäksi alkuasukasopas.  Hän osaa elävästi kertoa rakennuksiin liittyvästä historiasta ja vaikuttaa erityisen  kiinnostuneelta musiikista. Hän näyttää meille John Lennonille omistetun kulmauksen
Keskuspuistosta ja ikkunan huoneistosta, jossa Yoko Ono yhä asuu.
Tutustumme St Patrickin katedraaliin, joka on maailman suurin goottilaistyylinen  kirkko. Ajelu päättyy Ground Zero:lle joka on romautettujen maailmankaupan  kaksoistornien tontti ja muistomerkki. Siellä tapaamme paikallisoppaan, joka oli
ollut itse paikalla tornien sortuessa ja kipitellyt muiden mukana portaita alas.  Tontille on rakenteilla seitsemän uutta pilvenpiirtäjää, joista 541 metrinen  ykköstorni on jo valmis.
Täältä lähdemme Arjan kanssa omille teillemme ja ajamme metrolla Harlemiin  Keskuspuiston pohjoispäähän. Muut valkoihoiset enimmäkseen poistuvat kyydistä  ennen Harlemia. Se tosin ei ole enää pahamaineinen paikka, vaan on siistiytynyt  tavalliseksi kaupunginosaksi.
Keskuspuisto on 5 km pitkä, ja vaellamme sen päästä päähän.
Siellä on suuria lampia, joista yhdellä on venevuokraamo ja paljon soutelijoita.  Myös on suuria nurmikkoalueita, joilla nuoret pelaavat baseballia.  Aurinkoinen sää suosii retkeämme, ja ihastelemme erityisesti parhaimmillaan kukkivia  kirsikkapuita.
Keskuspuiston jälkeen kävelemme vielä pari kilometriä ylellisten liikkeiden  reunustamaa Viidettä Avenueta Empire State Buildingille, ja nousemme hissillä sen 86. kerrokseen näköalatasanteelle. Ostamme eläkeläisalennusliput, ja Arja
ilahtuu, kun lipunmyyjä vaatii nähtäväksi henkilöllisyys-todistuksemme.  Empire State Building oli aikanaan maailman korkein rakennus ja on edelleen 449  metriä korkea.
Illalla, kun olemme hotellin lähellä ravintolassa syömässä, paikka tulvahtaa täyteen  New York Rangers’in kannattajia, sillä heillä on Madison Square Gardenissa  play off –jääkiekko-ottelu Pithsburgia vastaan. Ehtisimme vielä ostaa mustasta  pörssistä liput ja mennä katsomaan ottelua, mutta jätämme kuitenkin väliin.

Ti 06.05. Niagaran putoukset

Vesiliikenneväline_s
Kolmantena matkapäivänä istutaan bussissa 650 km matkalla kohti Kanadan rajaa.  Aika moni kärsii flunssasta ja sieltä täältä ympäriltämme kuuluu yskimistä.  Arjalla on särkylääkkeitä repussa ja niillä on kysyntää.

Lukemattomia kyliä nähdään matkan varrella. Pienessäkin kylässä on yleensä ainakin kolme kirkkoa. Elmiran kylässä asui ja kirjoitti Mark Twain , ja vaatesuunnittelija Tommy Hilfiger syntyi siellä. Kun vihdoin näemme Niagara-joen, hämmästymme siinä ajelehtivista jäälautoista. Talvi on ollut täällä ankara ja kevät myöhässä. Jäiden takia putousten alla yleensä risteilevä Maid of the Mist
-alus ei ole liikenteessä. Vitsailemme, että joudumme kai sitten vuokraamaan tynnyrin. Ylitämme rajan Kanadan puolelle ja majoitumme Holiday Inn -hotelliin.  Kaikki kiertomatkamme yöpymispaikat ovat tästä alkaen kyseisen ketjun hotelleja.
Kiirehdimme Skylon –näkötorniin , nyt kun vielä aurinko paistaa.
Näkymät 160 metrin korkuisesta tornista ovat hulppeat. Valokuvaajat tornin  alakerrassa tekevät meille trikkikuvan koskenlaskusta tynnyrillä.  Putouksia on kolme rinnakkain. Niiden korkeus on reilut 50 m ja levein niistä,  Hevosenkenkäputous, on lähes 800 metriä leveä. Putouksissa virtaa vettä 2,8 miljoonaa
litraa sekunnissa. Niagaran putouksilla käy vuodessa 10 miljoonaa matkailijaa,  ja kyseessä lienee maailman suosituin häämatkakohde.
Mekin olisimme voineet harkita sitä, ellemme olisi menneet häämatkalle Tohmajärvelle.
Ke 07.05. Toronto
Toronton_Kaupungintalo_Arja

Päivän bussimatka 120 km Torontoon tuntuu lyhyeltä edellisen päivän jälkeen.  Taas meitä odottaa näkötorni, 553 metrin korkuinen CN Tower.  Se oli maailman korkein torni vuosina 1975 – 2007, kunnes arabiemiirien rakennuttama  Burj Khalifa ohitti sen. Osassa tornin näköalatasannetta on lasilattia.  Kun olemme tottuneet, että lasi on särkyväistä, sen päällä käveleminen ei sujunut  kaikilta, kun alapuolella oli monta sataa metriä tyhjää.  Arja kuitenkin steppaili siellä kauemmin kuin kukaan muu.  Teimme bussilla kiertoajelun, joka päättyi hassun näköiselle kaupungintalolle,  jonka on suunnitellut suomalainen arkkitehti Viljo Revell .
Toronton keskustassa olevat pilvenpiirtäjät on enimmäkseen rakennettu ihmisasunnoiksi  eikä suuryhtiöiden konttoreiksi. Torontoa luonnehtii uuden ja vanhan sekoitus,  sillä aivan keskustan tuntumassa on myös vanhoja viehättäviä pientaloja.
Majoituttuamme hotelliin lähdimme vielä kävelemään kaupungille.
Eaton’in ostoskeskuksesta löytyi paitsi ilta-ateria myös tuliaiskolttu kotimiehenä toimivalle  Mari-tyttärelle.

To 08.05. Williamsport
Niagara_Falls_tornista1

Aamulla bussimme suuntaa takaisin Niagaran putouksille, missä meillä on elokuvaesitys  putouksesta, siihen liittyvästä historiasta ja taruista.  Esitys tapahtuu IMAX-teatterissa , jossa valkokankaan koko on n. 350 m2 ja kaiuttimia  reilut 40.
Niagara on intiaanien kieltä ja tarkoittaa ”ukkosvesi” . Maid of the Mist eli Usvaneito on  putouksessa kummitteleva intiaanineito, joka määrättiin avioliittoon vanhan ruman  miehen kanssa, mutta joka mieluummin ajoi kanootilla putoukseen.
Siirrymme sitten rajan yli USAn puolelle ja katselemme vielä putouksia siltä kantilta.  Illalla majoitumme 30000 asukkaan pikkukaupunkiin Williamsportiin, kai siksi,  että se on sopivasti matkan varrella. Se on viehättävää vaihtelua miljoonakaupunkien ja
pilvenpiirtäjien jälkeen. 1800-luvun lopussa Williamsportissa oli eniten miljonäärejä maailmassa  suhteessa asukaslukuun, ja heidän asuintalonsa ovat edelleen näkemisen arvoiset.
Silloiset miljoonat perustuivat puutavaran myyntiin. Metsien uudistaminen ei  tainnut miljonäärejä kiinnostaa, sillä ne näkyivät nyt kasvavan lähinnä roskapuuta.

Pe 09.05. Gettysburg
Gettysburg

Matka jatkuu seuraavaksi Pennsylvaniassa läpi amishien asuttamien seutujen.  Amishit ovat kristinuskon lahko, jonka mielestä 1800-luvun jälkeen tehdyt keksinnöt  ovat turhanaikaisia. He eivät käytä sähkölaitteita eivätkä autoja, vaan ajelevat  hevoskärryillään. He pukeutuvat vaatimattomasti, eivät äänestä eivätkä suorita
asepalvelusta. Maatalous on heidän elinkeinonsa.
Sitten saavumme Gettysburgiin, jossa käytiin vuonna 1863 Yhdysvaltain sisällissodan suurin  taistelu. Se päättyi Pohjoisvaltioiden voittoon ja oli sodan käännekohta, vaikka sota
ei siihen päättynytkään.  Paikalla on vierailukeskus, jossa näemme elokuvaesityksen taistelun kulusta.  Sitten meidät ohjataan Cycloramaan. Se on suuri pyöreä sali, jonka seinille taistelu on
kuvattu jättiläismaalauksena, jota ääni- ja valoefektit elävöittävät.
Gettysburgin jälkeen saavummekin jo Washingtoniin.
Torontossa oli koleaa, puut lehdettömiä, eikä kevät ollut päässyt vielä vauhtiin,  mutta täällä on täysi kesä ja lämmintä +25 Co . Ehdimme Arjan kanssa ensimmäisenä  iltana vierailla Lento- ja avaruusmuseossa ja valokuvailla Capitolia. Se on USAn
eduskuntatalo , jonka yhteydessä on mm. maailman suurin kirjasto.

La 10.05. Washington
Lincolnin_muistomerkiltä_näkymä

Washingtonin keskustan ruutukaavassa on kadut nimetty johdonmukaisesti:  Yhteen suuntaan kulkevat kadut on nimetty kirjaimin , siis A-katu, B-katu jne .  Poikittain näiden kanssa kulkevat kadut on numeroitu : … 5.katu, 6.katu jne.
Monumenttirakennuksia piisaa, mutta yllättäen pilvenpiirtäjiä ei näy. Aamulla on taas kiertoajelu, jonka ensimmäinen kohde on suunnattoman laaja  Arlingtonin sotilashautausmaa. Siellä on noin 350 000 hautaa. Siellä liikutaan  pyörillä kulkevilla sigthseeing –junilla.  Porukkamme odotellessa junalippuja pujahdan haastattelemaan info-virkailijaa, joka  tulostaa minulle kartan Larry A Thornen haudan sijainnista.

Larry A Thorne eli Mannerheim-ristin ritari kapteeni Lauri Törni on saanut täältä viimeisen  leposijansa. Hän ei ollut varsinaisesti mukava mies. Hänen luonteensa oli sulkeutunut  ja humalassa hän oli ympäristölleen vaarallinen, mutta sodan töissä hän oli paras.
Sodan jälkeen hän osallistui asekätkentään ja tuli piilottaneeksi mm. alaisensa  Mauno Koiviston henkilökohtaisen degtjarev-pikakiväärin pahan päivän varalle.  Sitten hän lähti Saksaan ja jatkoi siellä taistelua venäläisiä vastaan ja sai lisäkoulutusta  sissisodan aloittamiseksi Suomessa, jos Neuvostoliitto miehittäisi maamme.
Kommunistien isännöimä Valtiollinen Poliisi ei arvostanut näitä toimenpiteitä,  vaan sotasankari heitettiin Suomeen palattuaan maanpetoksesta tyrmään,  mistä Paasikivi hänet armahti.
Sitten hän lähti Amerikkaan ja teki siellä legendaarisen uran erikoisjoukkojen  upseerina. Vuonna 1965 Vietnamissa häntä kuljettanut helikopteri törmäsi huonossa  säässä vuoreen ja tuhoutui.
Lauri Törnistä on kirjoitettu Suomessa ainakin kolme elämänkertakirjaa.  Lisäksi hän on esikuvana yhdelle päähenkilöistä Robin Mooren Vietnamin sodasta  kertovassa kirjassa Vihreät Baretit. Tästä kirjasta tehtiin saman niminen  Hollywood-elokuva, jossa Törniä vastaavaa hahmoa esittää John Wayne.

Yhdessä kahden muun pariskunnan kanssa karkaamme sightseeing-junasta Kennedyjen  haudan jälkeen ja suunnistamme kävellen vähän yli kilometrin päähän Törnin  haudalle. Otamme valokuvia hautakivestä, joka on useimpia muita isompi.
Sitten kiertoajelumme jatkuu Lincolnin muistomerkille, Valkoiselle Talolle ja  Capitolille .
Kiertoajelun päätyttyä lähdemme Arjan kanssa tutustumaan Kansalliseen  taidegalleriaan , jonka kokoelmat yllättävät myönteisesti.  Niillä on jopa yksi Leonardo da Vinci.

Su 11.05. Philadelphia
Liberty_Hall

Viimeinen päivä Amerikassa.
Bussimme lähtee tapansa mukaan liikkeelle klo 8:00 ; tällä kertaa kohti Philadelphiaa.  Matkalla ohitamme Baltimoren.
Philadelphia on paikka, jossa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja perustuslaki on kirjoitettu.  Yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista oli John Morton, jonka isoisän isä oli Martti
Marttinen Rautalammilta.
Itsenäisyysjulistukseen johtaneen kokouksen pitopaikka Liberty Hall on amerikkalaisille tärkeä,  ja sinne meilläkin oli opastettu kierros varattuna.  Meille näistä vanhoista ajoista kertoi sympaattinen afrikkalaistaustainen Larry.  Esityksestä jäi mieleen , että Larrylla oli täydellinen valkoinen hammasrivi.
Kiertelimme Arjan kanssa muutaman kilometrin lenkin kaupungilla . Otimme kuvia  kaupungintalosta ja muista komeista rakennuksista.

Sitten on enää viimeinen taival Newarkin lentokentälle. Taputamme uskolliselle  bussikuskillemme Alfredolle ja jätämme hänelle hyvät juomarahat.  Riitta saattaa meidät lähtöselvitykseen ja jää itse New Yorkiin odottamaan seuraavaa  parin päivän päästä saapuvaa matkailijaryhmää.

Ma 12.05. Kotiinpaluu
???????????????????????????????

Yö on lyhyt , sillä kelloja siirretään viisi tuntia eteenpäin ennen Lontoota.  Jännitämme hieman , kuinka Heathrow’ssa käy, kun meillä ei ole opastakaan paimenena.  Joudumme nyt siirtymään päinvastaiseen suuntaan terminaalista 5 terminaaliin 3.
Yllättäen kaikki onkin nyt helppoa, ruuhkaa ei ole ja löydämme terminaalista 5  suoran bussiyhteyden kolmosterminaaliin.
Joku on sanonut, että paras osa matkasta on kotiinpaluu.
Saattaahan se niinkin olla