Kap Verden matkakertomus 11. – 18.02.2014

Galego_15s

Ma  10.02.   Valinta

Etelä-Suomen hiihtokelit menivät läskiksi; lunta ja pakkasta ei ole luvassakaan.Huomenna pääsisi 500 eurolla/nenä Kap Verdelle viikoksi. Kap Verde on pari tuhatta kilometriä Kanarian saarista etelään, siellä on vähän lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin Kanarialla. Sinne siis. Emme kuitenkaan valitse tuota halvinta hotellia, vaan päädymme tasokkaaseen Riu Karamboa –hotelliin Boa Vistan saarella all inclusive –periaatteella.

Galego_22

Ti   11.02.   Äkkilähtö

Herätys on klo 03  aamulla.  Siirrymme taksilla lentoasemalle. Lentomatka kestää yhdeksän ja puoli tuntia sisältäen välilaskun Gran Canarialle. Huomaamme muutamia äkkilähdön vähäisiä varjopuolia: Lentoasemalla käy ilmi , ettei eilen varattu matka vielä näy lähtöselvityksen tietojärjestelmässä. Virkailija, joka on ilmeisesti ensimmäistä päivää töissä, joutuu luomaan meidät tietokoneelleen uusina asiakkaina, ja se kestää. Meillähän ei ole kiire, mutta taaksemme kerääntyy pitkä jono.

Matkatoimisto on Finnmatkat ja TuiFly Nordic, jonka lennoilla ei tarjota ateriaa, ellei matkustaja sitä etukäteen tilaa  ja erikseen maksa. Tietokone taas vaatii, että tilaus on tehtävä viisi päivää ennen lentoa, joten meille ei ole sitä mahdollisuutta suotu.

Kap Verdelle vaaditaan viisumi, jonka tiedot on toimitettava Finnmatkoille 10 päivää ennen matkaa, muuten matkatoimisto ei auta viisumin hankkimisessa. Matkatoimiston asiakaspalvelija sanoo, että lentoemännältä saa koneessa viisumihakemus- lomakkeita ja viisumin saa rahalla Kap Verden lentokentällä.

Kuitenkin, kun koneessa jaetaan aterioita, meillekin tarjotaan ruokaa. Kerromme , ettei meille kuulu sellaista, ja lentoemäntä  siirtyy hämmentyneenä eteenpäin. Harmittaa, kun olisimme kuitenkin halunneet ruokaa,  emmekä voineet sitä tilata. Olisiko pitänyt ottaa ateria vastaan, kun sitä kerran tarjottiin. Rehelliset maa perii.

Neljänkymmenen vuoden kokemuksella tiedän kyllä, mistä on kysymys: Tietokone on sössinyt ateriavaraukset. Kun lentoemäntä palaa vielä, ja sanoo , että hänen listansa mukaan meille kuuluu ateria, vastaan , että kyllä meille ruoka maistuu, ja ryhdymme syömään.

Kun hän sitten  palaa  aterioiden loputtua kesken, on jo hänen kannaltaan liian myöhäistä.

Gran Canarialla matkustajat pysyvät koneessa , mutta miehistö vaihtuu. Uudesta porukasta kukaan ei puhu Suomea.  Kun ulkomaankielellä tiedustelen lentoemännältä viisumilomaketta, kuulen, ettei sellaisia ole.

Löydämme kuitenkin lentoasemalta viisumia tarvitsevien luukun, eikä mustaa virkailijaa onneksi kiinnosta muut lomakkeet, kunhan setelissämme lukee 50 euroa.

Hotellimme on todella iso, 750 huoneistoa, neljä ravintolaa, mutta vain kolme kerrosta.  Se levittäytyy lukuisine siipirakennuksineen noin 12 hehtaarin alueelle.

Niinpä majoittumisen jälkeen opas pitää meille esittelykierroksen hotellilla ja näyttää , mistä mitäkin löytyy. Silti meillä on viikon loppuun asti lieviä suunnistusvaikeuksia.

All inclusive tarkoittaa, että saamme viikon ajan syödä ja juoda niin paljon kuin haluamme , myös alkoholia, maksamatta mitään lisää.  Ensimmäisellä illallisella suuressa buffet-ravintolassa huomaamme, että valikoima syötävän suhteen  on valtava.

Riu_Karamboa_hotelli

 

Ke 12.02.    Tuuli

Hotellin edustalla on 10 kilometriä pitkä hiekkaranta, Praia de Chaves. Tuuli puhaltaa koillisesta. Se puhaltaa suunnilleen samasta suunnasta koko vuoden. Koillisessa 450 km päässä on Sahara. Niinpä saarella ei sada juuri koskaan, mutta hiekkaa on riittävästi.

Yhtä asiaa en voi ymmärtää. Hotellimme on saaren länsirannalla, joten tuuli puhaltaa maalta merelle päin. Silti suuret aallot jatkuvasti vyöryvät jymisten rantaan. Eikö aaltojen pitäisi syntyä pieninä rannassamme ja aloittaa matkansa poispäin kohti valtameren toista rantaa ?

Kahlaamme joka tapauksessa leikkimään aalloissa. Aallon tullessa pysyy pystyssä, kun hyppää sopivasti sitä kohti.  Mutta toiset aallot ovat isompia kuin toiset. Ennen pitkää muita isompi aalto jyrää minut mukkelismakkelis pitkin pohjaa. Suolavesi tekee hyvää flunssaisille poskionteloilleni.

Uinti meressä ei siis aaltojen takia ole hyvä ajatus, mutta rannan edustalla on koko ajan leijasurffareita, ja niillä menee kovaa.  Onneksi hotellin uima-allasalue on laaja, jos uimaan tekee mieli. Ilman lämpötila on korkeintaan 25 astetta, mutta auringossa on potkua.

Rannalla pelataan lentopalloa tiettyinä aikoina päivästä, ja menen peliin mukaan. Kova puuskainen tuuli vie välillä palloa ja saa pelaajat näyttämään hölmöiltä.

Lentopallo_2

To 13.02.   Santa Maria

Aamupäivällä löhöämme taas aurinkoa ottaen ja minä pelaan lentopalloa. Iltapäiväksi olemme ilmoittautuneet retkelle nimeltä Pohjoinen Saarikierros.

Boa Vistan saari on muodoltaan pyöreähkö läpimitaltaan noin 30 km. Matkaan lähdetään jeepeillä , koska saaren teiden kunto on vaihteleva. Tutustumme pariin pikkukylään nimiltään Joao Galego ja Fundo das Figueiras. Muuten vaatimattomat talot on usein maalattu kadun puoleiselta sivultaan kirkkain värein.

Kun portugalilaiset löysivät Kap Verden saaret 1400-luvulla, ne olivat asumattomia. Portugalilaiset tekivät niistä orjakaupan keskuksen, johon orjia kerättiin Afrikasta odottamaan Amerikkaan laivausta. Näiden orjien ja portugalilaisten jälkeläisiä saarten viehättävästi suklaanruskeat asukkaat ovat. Boa Vistalla asukkaita on vajaa 10 000 , joista puolet asuu saaren pääkylässä Sal Rei’ssä.

Kylien jälkeen siirrymme teiltä maastossa kulkevalle ajouralle, jota pitkin pääsemme saaren pohjoisrannalle. Siellä on nähtävyytenä  v.1968 haaksirikkoutuneen Santa Maria–laivan hylky.    Vanhoina aikoina asukkailla oli tapana ryöstää haaksirikkoutuneita laivoja ja jopa houkutella niitä karikoille, ei ehkä enää 60-luvulla.

Santa_Maria_10

 

Pe 14.02.   Saharan hiekkaa

Täksi päiväksi olimme suunnitelleet oman patikkaretken hiekkadyyneille. Vaellamme 5 km Chaves-rantaa etelään ohittaen kolme muuta hotellia. Sitten hiekkaranta leviää kilometrin levyiseksi dyynialueeksi. Etsimme alueen korkeimman kohdan ja päättelemme, ettei muita ihmisiä ole lähes kilometrin säteellä. Sinne  leiriydymme rantapyyhkeille dyynien väliseen notkelmaan ottamaan aurinkoa . Paluumatkalla pysähdymme uimaan poukamaan, johon isot aallot eivät päässeet.  Meriveden lämpötila on täällä pysyvästi 22 astetta.

Illallisella tarjotaan jälkiruoaksi täytekakkuja ystävänpäivän kunniaksi.

Hiekkadyyni

La 15.02.    Santa Monica Beach

Tuuli on tänään tavallistakin kovempi ja sää on puolipilvinen. Niinpä tulemme auringon ohella ottaneeksi pilveä.  Iltapäivällä on taas ohjelmassa retki jeepeillä: Eteläinen Saarikierros.   Aluksi tutustumme saaren toiseksi suurimpaan kylään, Rabil’iin.

Sitten meidät viedään sisämaassa sijaitsevalle dyynialueelle: Vianan aavikolle . Tuuli lennättää hiekkaa niin kovaa, että hiekanjyvät pistelevät paljaita sääriä.

Näemme vielä Povoacao Velha –nimisen kylän, josta ruotsalaisen potkupalloilijan Henrik Larssonin isä on kotoisin.

Kap Verdeläiset ovat ylen innostuneita jalkapallosta ja maajoukkueen sijoitus FIFAn ranking-listalla on 27. , kun Suomen sijoitus on 65 .

Kap Verden kymmenellä  saarella  on kaikkiaan puoli miljoonaa asukasta.

Saaren lounaisosassa on rauhoitettu paratiisiranta, Santa Monica Beach , joka on nyt viimeinen tutustumiskohteemme.  Sinne ei johda kunnon tietä, vain maastoajoneuvojen ajouria. Aallot ovat täälläkin isoja , vaikka ne joutuvat lyömään rantaan suoraan kovaan vastatuuleen. Monet retkeläisistä uskaltautuvat kastautumaan aaltoihin , minä muiden mukana.

Santa_Monica_Rasta

Su 16.02.   Sal Rei

Puolipilvinen sää jatkuu. Se ei haittaa patikointia. Tällä kertaa suuntaamme hiekkarantaa 5 km pohjoiseen, saaren pääkylään , Sal Rei’hin. Yleensä matkamuistojen kaupustelijat eivät ole kovin sinnikkäitä, mutta täällä seuraamme liimautuu supliikkimies, jonka Suomi-tietous on hämmästyttävä: Hän tiesi kymmeniä suomen kielen sanoja, suomen suurimmat kaupungit ja  urheilusankarit , Sauli Niinistön ja Tarja Halosenkin. Annamme lopulta hänelle 7 euroa jostain rihkamakorusta päästäksemme hänestä eroon.

Kun patikoimme takaisin hotellille, tulee päivämatkaksi 10 km . Illalla kirjoitamme postikortteja. Thaimaasta lähettämistämme korteista ei ainoakaan tiettävästi ole tullut perille; toivottavasti  Kap Verden postilaitos panee paremmaksi.

Sal_Rei_4

 

Ma 17.02.   Buda

Viimeinen kokonainen päivä Kap Verdellä. Olemme rannalla melkein koko päivän , minä pelaan kolme tuntia lentopalloa. Enemmistö pelaajista on saksalaisia, pari suomalaista minun lisäkseni käy pelaamassa.

Kuten sanottu, hotellissa on neljä ravintolaa. Yksi on nimeltään Santiago, valtava buffet-ravintola, jossa käymme päivittäin sekä aamiaisella että illallisella. Kolme muuta ovat etnisiä teemaravintoloita:  On afrikkalainen, kapverdeläinen ja aasialainen ravintola.  Näihin on varattava pöytä kolme päivää etukäteen. Täksi illaksi olemme varanneet pöydän aasialaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan nimeltä Buda.  Ruoka onkin todella hyvää.

Olympialaisia olemme seuranneet eräältä saksalaiselta TV-kanavalta. Sähköpostia ja Suomen uutisia olemme lukeneet älypuhelimella internetistä WLAN-yhteyden avulla, joka toimii hotellin aulan tietyssä nurkkauksessa.

???????????????????????????????

Ti  18.02. Kotia kohti

Hotellihuone on luovutettava klo 11, bussi lentokentälle lähtee klo 13.  Aamupalan jälkeen lähdemme viimeisen kerran rannalle. Ehdimme tehdä 7 km:n kävelylenkin . Opas kuuluttaa lentokenttäbussissa: Ajoaika lentokentälle noin kolme minuuttia riippuen paikallisesta liikenteestä. Hiljaista huumoria. Paikallista liikennettä harvaan asutulla saarella ei juuri ole, ja lentokenttä on kilometrin päässä.

Lentokentällä huomaamme uuden käytännön :  Saat viedä vesipullon koneeseen , jos juot siitä osan turvatarkistushenkilön nähden. Henkilöitä, jotka räjähtävät kappaleiksi  juotuaan nesteen, epäillään nitroglyserolin salakuljetuksesta, eikä päästetä koneeseen.

Paluumatkalla sama meno kuin tullessa: Välilasku Gran Canarialla, jossa koneeseen astuu suomea puhuva henkilökunta.

Aikaero Suomeen on 3 tuntia, joten olemme perillä vasta klo 03:25 seuraavana päivänä.  Hiihtokelit eivät näytä parantuneen.

Kotimökki